Mitä tahdot, sä Herrani, antaa,

otan nöyränä kädestäs sen.

Tuon ymmärrän: voimasi kantaa

yli synkimmän vaikeuden.

Tässä eessäsi kysellen vuo4an,

Sun armoosi, auttaja, luotan.

 

Vaikka vaikea polkuni oisi,

tuon tiedän:kotiin se vie.

Vaikka painoja ristiini toisi,

liian raskas se mulle ei lie.

Tässä eessäsi kyselen, Herra:

Oonko kotona, luonasi kerran?

Mua hiljennä alttaris juureen,

kun henkeni kylmäksi saa.

Nyt luottaen armoosi suureen,

jään johtoas odottamaan.

Minkä taakan sä antanet mulle,

siitä kiitoksen kannan mä sulle.

Hilja Aaltonen