Kylväjän kyynelkynnöksen kultaa

siunausten heitetty siemen sitkaimen.

Ahkera käsi on kääntänyt peltonsa multaa,

tuulta ei kysellyt kylväjä kiireinen.

Nyt on kylvöjen aika, satoi tai paistoi,

siksi ei ehtinyt kättänsä lepuuttamaan.

Joskus kuin varkain unensa lepoa maistoi,

jälleen kylväjä nähtiin sitkaimellaan.

 

Siemen on saatava peltoon, peitetyks tulla

silloin, kun kylvön aika keväinen on.

Ei ole varaa  veltolla laiskottelulla

jättää peltoa myöhäiskylvöhön.

Syksyiset hallat vaanivat myöhäistä viljaa,

harvoin se ehtii kypsyyskyllyyteen.

Vaikkapa kylväjän voima on vaipumaisillaan,

vietävä  kultainen kylvö on päätökseen.

 

Pitkä on pellon sarka, min kylväjä kulki,

monta on päivää myrskyn ja tuulispään.

Useinhan vakkansa vavisten syliinsä sulki

ennen kuin uskalsi pellolle kylvämään.

Piennarta kuöki, painui jalkansa multaan,

painia heitti kylväjä kyynelin.

Voittaja vaati jälleen taas voitetultaan

kunnian, kiitoksen, maineen ja laakerin.

 

Tyhjänä, alastomana vakkaansa kantain

kulkee kylväjä jälleen sitkaimelleen.

kaikesta, kaikesta Herralle kunnian antain,

tyytyen itse orjaks voittajalleen.

Kylväjän kyynel kastaa vakkasen jyvät,

tuntonsa tuskalla siemenen lämmittää.

Taivaasta tuulee, sielut jättäytyvät,

kylväjä hiljaa salassa ylistää.